Luontoyhteys merkitsee kytkeytymistä ekologiseen verkostoon, jossa monitasoinen yhteistyö on elinehto. Se virittää ihmisenkin yhteyksien taajuudelle.
Tutkimuksen mukaan luontokontakti lisää sosiaalisuutta, altruismia, avuliaisuutta ja luottamusta.1 Samalla luonto vähentää yksinäisyyden kokemusta ja kielteisiä tunteita. Näiden vaikutusten pohjalta on oletettavaa, että luonnossa (verrattuna rakennettuun ympäristöön) on helpompi sietää toisenlaista näkökulmaa ja ymmärtää sitä paremmin.
Kohtaaminen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tiedät olevan mielipide-eroja? Kokeilkaa yhteistä metsäretkeä, puistopiipahdusta tai rantakävelyä!
Erityisen hyväksi voi olla ylevän kokemusta herättelevä paikka, kuten kuohuvan kosken parras tai vaikuttava näköalakallio. Ylevän vaikutuksiin kuuluu itsekeskeisyyden väheneminen ja vahvistunut yhteisöllisyys.2
Polarisaatio on maaperä konfliktille, yhteenkuuluvaisuus rauhalle
Polarisaatio tarkoittaa yhteiskunnallista kahtiajakautuneisuutta, jota leimaavat repivät mielipide-erot. Se heikentää sosiaalista koheesiota ja, kuten historia osoittaa, johtaa pahimmillaan jopa sotiin. Emme toden teolla myöskään pääse ratkomaan ympäristöongelmia, ennen kuin oikeasti puhallamme yhteen hiileen.
Polarisaation tilanne muistuttaa konfliktia, mutta on vähemmän tarkkarajainen: mitään ei välttämättä tapahdu eikä ole tarkkaan määriteltyä kuka kuuluu mihinkin. Silti pinnan alla kytee.3 Polarisaation vallitessa puheenaiheet esimerkiksi sukulaisten kokoontumisissa kapenevat. Puhutaan vain ”turvallisista aiheista”, kuten lomasuunnitelmista, vaikka meneillään olisi jotain suurta, uutisotsikot täyttävää.
Hollantilaisfilosofi Bart Brandsma on paneutunut polarisaation mekanismiin. Hänen mukaansa mielipiteiden ääripäiden edustajien väliin jää ”hiljainen enemmistö”, johon kuuluu noin 40 prosenttia ihmisistä. Tämä ryhmä ei ota voimakkaasti kantaa suuntaan eikä toiseen, vaan lähinnä seurailee tilannetta. Nimenomaan hiljainen enemmistö voi nousta sillanrakentajan rooliin kiristyneen kahtiajaon purkamisessa.
Luonnossa monilajinen ekosysteemi on “moniääninen” ja se tekee siitä vahvan. Samoin tietty määrä polarisaatiota on hyväksi. Erilaiset näkemykset antavat kipinää kehitykselle, jos ne tuodaan dialogin piiriin. Siihen kuuluu keskustelu, perustelu ja aito kuuntelu.
Yksinäisyys ruokkii polarisaatiota
Yksinäisyydestä on tullut epidemia, jolla on vakavia ja laajakantoisia seurauksia.4 Yksinäisyys synnyttää turvattomuutta ja epäluuloa, jotka osaltaan ruokkivat me ja ne -ajattelua.
Asuinympäristön vihreys ennakoi alhaisempaa koettua yksinäisyyttä.5 Linjassa tämän kanssa myös Terveysmetsä-toimintaa koskevassa tutkimuksessa havaittiin lisääntynyt läheisyyden tunne paitsi luontoon myös toisiin ihmisiin.
Itseen, läheisiin, naapureihin, yhteisöön ja ympäröivään luontoon kytkeytynyt ihminen on kuin puu, jolla on vankat juuret. Sellainen ei ole niin altis kahtiajaon lietsonnalle, vaan kuuluu todennäköisemmin sillanrakentajiin.
Sillanrakentaja tiedostaa, että ihminen on paljon enemmän kuin vain mielipiteensä.
Yhteys luontoon on laajennettua sosiaalisuutta
Tarve kuulua johonkin ja kokea yhteyttä ovat psykologisia perustarpeita. Täyttyessään nämä tarpeet suojaavat mielenterveyttä. Ilmiöllä on vahva biologinen juuri: ilman yhteisöä emme kauaa pysy hengissä. Sama pätee luontoon ympärillämme.
Emme aina voi yhteyden tunteen järkkymiselle mitään. Voimme kuitenkin tunnistaa tilanteen ja lisätä punnuksia vaa’an toiselle puolelle: luontoyhteyttä vaalimalla ruokimme kaikenlaista yhteyttä. Tiedostamalla yhteys aluksi luontokappalaisiin, on se helpompi laajentaa myös vastaantulijoihin.
Vaikka emme tuntisi heitä, voimme olla varmoja, että meitä yhdistää useampi asia kuin erottaa. Tämä pätee jopa siihen pelottoman oloiseen punarintaan, joka polun varrella tuntuu kutsuvan meitä syvemmälle metsään.
Kirjoittaja on biologi (FT) ja luontaishoitaja. Intohimoni on luonnonkasvien vaikutus terveyteen.
Kirjallisuutta
- Weinstein, N., Przybylski, A.K., Ryan, R.M. (2009). Can nature make us more caring? Effect of immersion in nature on intrinsic aspirations and generosity. Personality and Social Psychology Bulletin 35(10): 1315-1329.
- Piff, P. K. et al. (2015). Awe, the small self, and prosocial behavior. Journal of Personality and Social Psychology 108: 883–899.
- https://www.sitra.fi/en/articles/successful-dialogue-dismantles-polarisation/
- https://www.cdc.gov/aging/publications/features/lonely-older-adults.html
- Astell-Burt,T., et al. (2022). More green, less lonely? A longitudinal cohort study. International Journal of Epidemiology 51(1): 99–110.