Kysymykseen millainen luonto elvyttää eniten vastaa paikkamieltymyksiä valottavat niin kutsutut preferenssitutkimukset, joita on tehty Suomessakin jo ainakin 1970-luvulta.
Toinen huomionarvoinen tiedollinen reservi on kulttuurihistoria, joka peilaa yleisesti tunnistettuja paikkamieltymyksiä jopa tuhansien vuosien ajalta. Muun muassa filosofit, teologit, taiteilijat, lääkärit ja kirjailijat ovat kautta aikain suosineet tietynlaisia paikkaominaisuuksia ihmiselle hyvää tekevinä.
Käsittelemme seuraavassa eräitä elvyttävän luonnonympäristön paikkaominaisuuksia, jotka vaikuttivat Lohjan Liessaareen vuonna 2015 rakentuneen terveysluontopolun paikkavalintaan ja reittilinjaukseen. Kattavan 31-kohtaisen elvyttävän luontoympäristön tunnusmerkistön löydät kirjastamme Terveysmetsä- tunnista ja koe elvyttävä luonto.
Paikka on saavutettavissa, mutta tarjoaa silti irtioton
Liessaari on Lohjanjärven saari, johon saavuttaessa ylitetään kävelysilta tai käytetään venettä. Paikkaan ei päädytä huomaamatta, vaan tietoisen siirtymän kautta. Tavanomainen arki jää taakse, edessä on jotain muuta.
Saavutettavuuskynnys virittää irtiottoon, niin kutsuttuun being away -kokemukseen, jota pidetään yhtenä elvyttävän luontokokemuksen peruspilareista.1
”Metsän tuntu” elvyttää
Liessaaren puusto on sankkaa. Niin kutsuttu ”metsän tuntu” on oleellista. Se merkitsee, että metsästä ei näy läpi. Tällöin paikka tarjoaa suojan, mahdollisuuden olla niin halutessaan piilossa. Suomalaistutkimuksessa on havaittu, että erityisesti vanha metsä ja varttunut talousmetsä elvyttävät.2
Enemmistölle suomalaisista metsään assosioituu turva. Laajassa 1990-luvulla toteutetussa kyselytutkimuksessa ihmiset vertasivat metsän herättämiä tunteita samankaltaisin adjektiivein kuin millä voisi kuvata kohtua tai syliä.3
Vanhoista puista henkii ylisukupolvellisuutta
Heti Liessaareen saavuttaessa kohtaa useita vanhoja kilpikaarnamäntyjä, ja näitä on muuallakin saaressa ja luontopolun reitillä.
Erityisen vaikuttavat puuyksilöt tuovat maisemaan kiinnekohdan ja vetävät huomion puoleensa. Vanha puu herättää ylisukupolvisuuden vakauttavaa kokemusta: päivittäishuolet asettuvat mittasuhteisiinsa. Vanhojen puiden arvostus on universaalia.
Vesielementti virkistää ja lumoaa
Preferenssitutkimuksien mukaan vesistöt ovat erityisen mieluisa maisemaelementti. Syyn voi nähdä puhtaan biologisena: vesi on henkiinjäämisen kannalta välittömin perustarve heti hapen jälkeen. Pienikin vesielementti, kuten puro tai lähde, lisää huomattavasti paikan elvyttävyyttä.
Veden eloisa pinta tarjoaa mahdollisuuden tahattomaan huomion kiinnittymiseen eli lumoutumiseen (fascination), mikä on elvyttävän luontokokemuksen oleellinen piirre.1 Liessaaren laajat vesistönäkymät ja uimaranta tekevät paikasta erittäin otollisen hyvinvoinnin kokemiselle.
Vaihtelu ja monimuotoisuus kielivät resursseista
Moninaisuus lajistossa kielii resurssirikkaasta ympäristöstä ja on ihmiselle lajityypillisesti mieluinen. Luontotyyppien ja maisemien vaihtelevuus avaa reittejä uudenlaisiin sisäisiin tiloihin ja oivalluksiin. Vaihtelu pitää kiinnostusta yllä ja kannustaa liikkumaan.
Lohjan seudun kalkkivaikutteinen maaperä näkyy Liessaaressa rehevänä ja monilajisena lehtoluontona. Alueella esiintyy esimerkiksi pähkinäpensas, mikä on historiallisesti erittäin tärkeä resurssi. Nykytietämyksen valossa biodiversiteetti tuottaa monipuolista mikrobistimulaatiota, joka on oleellinen ihmisen immuunijärjestelmän hyvän toimintakyvyn ylläpitäjänä.
Polku on käytännössä metsässä liikkumisen edellytys
Hyvä, kulkukelpoinen polku on eräs Japanissa määritellyistä virallisen terveysmetsän ominaisuuksista. Liessaaren polkua avattiin tielle pyrkivistä oksista luontopolun uusimisen yhteydessä.
Metsäpolku on kutsuva, motivoiva. Usein se kumpuilee ja kaartelee, jolloin siihen sisältyy houkutteleva mysteerin elementti. Mutkan takana odottaa jotain, mitä ei heti nähdä.
Kalliopaljastuma on vakauden perikuva
Suomalaisen luonnon maailmanlaajuisestikin erityinen elementti on vankka ja usein silomuotoihin hioutunut peruskallio. Selkeinä ja miellyttävinä koetut kalliot vetävät puoleensa evästäjiä ja auringonpalvojia.
Kalliopaljastuma tarjoaa suoran yhteyden maahan ja vaikutusta voi edelleen tehostaa kävelemällä kalliolla avojaloin. Yksi luontopolun rasti omistettiin kiireettömään viipymiseen avokalliolla.
Katse kaipaa kauas näkemistä
Paratiisiuskomusten maisemissa on kukkuloita ja paikkoja, joista voi nähdä kauas. Näköalat ovat yksi keskeisimmistä ihmiseen vetoavista paikkaominaisuuksista.3
Kauas katsellessa edessä siintää mahdollisuuksia ja huolet saavat laajemman perspektiivin. Liessaaren luontopolulla on rasti, joka on omistettu Lohjanjärven selän ylitse avautuvan kaukonäkymän tietoiseen ihailuun.
Kirjallisuutta
- Kaplan, R., & Kaplan S. (1989). The experience of nature – a psychological perspective.
- Simkin, J., Ojala, A. & Tyrväinen,L. (2020). Restorative effects of mature and young commercial forests, pristine old-growth forest and urban recreation forest – A field experiment. Urban Forestry & Urban Greening 48: 126567.
- Reunala, A. (1994). Turvallisuuden tunne metsän henkisenä arvona. Julkaisussa: Metsä ja metsän viljaa. Kalevalaseuran vuosikirja 73. Helsinki. s. 170-176.
- Appleton, J. (1975). The experience of landscape. Wiley. London.
