Luonto sotessa – kokemuksia Itä-Uudeltamaalta

Adela Pajunen, Malin Heikkinen ja Anders Mickos

Anders Mickos työskentelee ylilääkärinä HUSin perusterveydenhuollon yksikössä. Malin Heikkinen on Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen erityisasiantuntija ja Adela Pajunen luonnon hyvinvointivaikutuksien palvelukehitystä tekevä biologi.

Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ovat saaneet yhä enemmän huomiota, ja tuoreen selvityksen mukaan Suomi voisi saavuttaa satojen miljoonien eurojen vuotuiset säästöt hyödyntämällä luontoa esimerkiksi masennuksen ja kakkostyypin diabeteksen torjunnassa.¹

Aito yhteistyö on kulmakivi

Luonnon ja terveyden yhdistäminen toimivaksi palveluksi vaatii yhteistyötä ja avointa dialogia. Tämä on tärkeää sote-ammattilaisten kesken ja erityisesti silloin kun palvelua toteuttaa soten ulkopuolinen luontoalan ammattilainen. Luottamuksellisuuden ja vastuullisuuden tulee olla korkealla tasolla ja toimintaa tulee myös arvioida.

Entä kuka voi tehdä aloitteen? Terveysmetsä-toiminnassa aloitteen tekijöitä ovat olleet niin sote-ammattilainen, luontoyrittäjä, kunnan asukas kuin luontoalueiden suunnittelija. Ottamalla asian rohkeasti puheeksi voi hyvinkin saada vastakaikua!

Hyvinvointialueilla luontoteemassa kannattaa lähestyä HYTE tiimejä ja kunnissa HYTE koordinaattoreita, jotka osaavat tarvittaessa ohjata eteenpäin. Mielenterveyspalvelujen keskijohto ja kuntien liikuntaneuvonnasta vastaavat ovat myös potentiaalisia tahoja käynnistämään luontoon kytkeytyvää toimintaa.

Kokemuksemme mukaan henkilökunnan osallistamiseen ei voi panostaa liikaa. Sote-ammattilainen todennäköisemmin suosittelee luontointerventiota asiakkaalleen, kun tietää kokemuksen kautta, mistä on kyse. Tämä saatiin Sipoossa aikaan kouluttamalla henkilökuntaa ja järjestämällä heille metsäretkiä.

Toimiva yhdyspintatyö on yhtenäistä ja sujuvaa

Sote-uudistuksen myötä eri toimijoiden roolit ovat myllerryksessä. Se tarkoittaa haastetta mutta myös mahdollisuutta: luonnon voi tuoda uudistuviin palveluketjuihin mukaan. Yhdyspinta on leikkauskohta esimerkiksi hyvinvointialueen terveydenhoidossa ja kunnan liikuntaneuvonnassa. Oleellista on tunnistaa asiakkaiden tarpeet ja tehdä palvelupolusta kaikkien osapuolten kannalta yhtenäinen ja sujuva.

Jatkossa asiakas voi itsenäisesti tai ammattilaisten avulla hyödyntää oman hyvinvointialueensa digitaalista HYTE palvelutarjotinta, josta löytyy hyvinvointia ja terveyttä edistäviä palveluita ja toimintaa. Tärkeää on saada luontopalveluita tarjoavat mukaan tälle tarjottimelle.

Kunnissa potentiaalisia luonnon hyvinvointivaikutusten pariin kannustavia tahoja ovat kansalaisopistot, partio, luontojärjestöt sekä lapsiperheiden ja vanhusten kanssa työskentelevät järjestöt. Luonnossa tapahtuvaa ryhmätoimintaa tarjoavat monet luonto- sekä hyvinvointialan yritykset, green care -ammattilaiset ja terveysmetsäoppaat.

Henkilökohtainen luontoresepti osaksi hoitosuunnitelmaa

Yksinkertaisinta ja edullisinta luonnon hyödyntämistä lienee se, että ammattilainen suosittelee asiakkaalleen omatoimisia luontokäyntejä, tarvittaessa vinkkaa sopivia paikkoja ja palaa asiaan seuraavassa tapaamisessa.  

Elintapaohjauksen tarkistuslistassa mainitaan, että liikuntaneuvonnassa on suositeltavaa olla käytössä vähintäänkin rajatut kirjaamisoikeudet potilastietojärjestelmissä. Asiakas sekä ammattilaiset hyötyvät siitä, että palveluketjun kaikki osapuolet pääsevät näkemään yhdessä sovitut toimenpiteet, joihin kuuluu myös ohjeistus luonnossa liikkumiseen. Tätä varten yhdessä asiakkaan kanssa sovitut toimenpiteet on hyvä kirjata hoitosuunnitelmaan.

Omatoimiset luontokäynnit ovat sitä todennäköisempiä, mitä enemmän asukkaan lähellä on viherympäristöä. Sama pätee yhdistysten ja yritysten mahdollisuuksiin järjestää luonnossa tapahtuvaa toimintaa. Tämän vuoksi yhteistyötä on syytä tehdä myös kaavoituksesta, maankäytöstä ja luonnonhoidosta vastaavien ammattilaisten kanssa.

Ohjatulla ryhmätoiminnallakin on paikkansa

Tutkimuksessa havaittiin, että Terveysmetsä-ryhmätoimintaan (eli 7 kerran luontoretkisarjalle) osallistuminen kohensi psyykkistä hyvinvointia. Useat mielenterveyttä suojaavat tekijät, kuten läheisyyden tunne muita ihmisiä ja luontoa kohtaan, vahvistuivat.² Ammattilaisen näkökulmasta vaikutti siltä, että toimintaan osallistuneet asiakkaat voimaantuivat huolehtimaan yleisestikin terveydestään ja elämästään aikaisempaa paremmin. Ainakin osa osallistujista omaksui luonnon entistä tietoisemmin henkilökohtaisen hyvinvointinsa ylläpidon työkaluvalikoimaan ja jopa ohjasi läheisiään metsään elpymään.

Aiemmissa vastaavissa luontoresepti-tutkimuksissa on havaittu, että toiminta voi kohentaa psyykkistä hyvinvointia, sydänterveyttä, lisätä fyysistä aktiivisuutta ja vähentää tulehdustilaa.³ 

Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että paljon terveyskeskuksen palveluja käyttävillä terveyskeskuskäyntien määrä väheni vastaavien ryhmätoimintaan ohjaavien lähetteiden myötä. Tuloksena oli merkittäviä suoria säästöjä.⁴

 Hyvinvoinnin kohentuessa yleinen toimintakyky paranee. Luonnossa liikkuminen tukee koettua yhteyttä toisiin ja näin ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja edistää laajemminkin sosiaalista koheesiota.

Kriittinen massa ratkaisee

Iso laiva kääntyy hitaasti, ja vielä on matkaa siihen, että luontopohjainen toiminta olisi vakiintunut osa soten palveluvalikoimaa. Tietä tähän avaa lisääntyvä tutkimustieto ja yleinen tietoisuus luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista niin sote-ammattilaisten kuin asiakkaiden keskuudessa. Kun kriittinen massa ylittyy, asiat voivat muuttua vauhdilla.

 Yhteenvetona: luonto on tutkittu, kustannustehokas ja monivaikutteinen tukihoito, joka on vahvimmillaan ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. Metsässä piilee suuri kansanterveydellinen potentiaali, jonka käyttöön ottaminen on meidän kaikkien asia.